Taisin saada idean mekkooni ihan sattumalta ja monien mielenmuutosten seurauksena. Minulla ei ollut todellakaan mitään muuta ideaa kuin hyvin istuva, polven yläpuolelle ulottuva mekko. En halunnut kokonaan mustaa, mutta kuitenkin päällisin puolin mahdollisimman neutraali väri jossa olisi joku juju.. Noh, siitä se ajatus sitten taisi lähteä, musta on väriltään turvallinen ja helppo yhdistellä eri väreihin ja valkoinen tuntui kivalle ajatukselle..
Sifonkinen liehuke oli ihan vain hetken mielijohteesta keksitty sekä käsin ompelemani koristenauha olkaimeen ja eteen valkoiseen osaan.
Ongelmia oli istuvuuden suhteen, sillä olen hankalan vartalon onnellinen omistaja. Leveä alalantio on aina ollut propleema hameiden, mekkojen ja housujen suhteen, ja niinhän se oli nytkin. Vaikka kuinka tarkistin ja mittasin niin sovitusversiot olivat silti alalantion kohdalta hankalia ja jouduin lisäämään paljon väljyyttä. Toinen hankaluus oli kankaan venyvyys, tuli ongelmia rinnan kohdalla koska silittäessä yläosa oli venynyt vaikka ompelin tukitikit. Onneksi loppujen lopuksi sain mekon lantion ja rinnan kohdalta istuvaksi vuorin avulla.
Vuorissa jouduin tekemään niin että vyötärön kohdalle tuli sauma sillä, yläosan piti olla hyvin tuettu. Tein vuorin yläosan miehusta kankaasta ja kiinnitin tukikankaat sekä lisäsin vielä rigilene- nauhat.
Mekosta tuli kyllä hyvin tuettu, päällä se ainakin tuntui jämäkältä.
Mekossa ei sinäänsä ollut hirmuisesti haastetta, mutta tuntui että aina ei meinannut riittää. Mekko ei ihan virheetön ole ajan loppumisen vuoksi, huolimaton olin joissakin kohdissa, mutta loppujen lopuksi silti olen tyytyväinen.